Koirat ja madotus
Koira

Tietoa koiran merkittävimmistä sisäloisista

Suolinkaiset:

Millainen on suolinkaisen (Toxocara canis) elämänkierto?

Koira saa tartunnan syömällä madon munia, jotka se on saanut ympäristöstä tai emoltaan. Munat kuoriutuvat koiran suolistossa, ja porautuvat suolen seinämän läpi verenkiertoon. Verenkierrosta suolinkaistoukat päätyvät keuhkoihin, josta koira yskii toukkia ja nielee ne yskösten mukana. Näin toukat päätyvät ruoansulatuskanavaan, jossa ne aikuistuvat ja munivat uusia munia suolistoon. Tällainen elämänkierto on tyypillinen nimenomaan koiranpennuilla.

Aikuisella koiralla toukat vaeltavat verenkierron välityksellä ympäri koiran kehoa kudoksiin, kuten maksaan, aivoihin, sydämeen ja lihaksiin. Nämä toukkamuodot jäävät lepovaiheeseen ja voivat aktivoitua myöhemmin koiran elämän aikana. Lepovaiheiset toukat eivät tavallisesti aiheuta oireita.

Kuinka suolinkainen tarttuu koiraan?

Suolinkaisen munat säilyvät maaperässä tartuttamiskykyisinä jopa vuosia. Ne eivät kuitenkaan ole tartuttavia välittömästi ulostamisen jälkeen, vaan toukkamuodon kehittyminen tartuttavaksi vie joitain viikkoja. Siksi ulosteet kannattaa kerätä heti pois ja hävittää asianmukaisesti; tämä pienentää ympäristön suolinkaisriskiä huomattavasti.

Koira voi saada tartunnan myös syömällä suolinkaisia kantavan jyrsijän. Pennut voivat infektoitua myös istukan kautta jo emänsä kohdussa tai imiessään infektoituneen emän maitoa. Muut saman talouden koirat voivat saada tartunnan myös suolinkaistartunnan saaneen pentujen oksennuksista.

Toxocara canis -suolinkainen

T. canis on koiran merkittävin suolinkainen. Aikuisella koiralla tartunta ei välttämättä aiheuta oireita, mutta pennut sairastuvat saadessaan tartunnan. Toxocara canis –mato voi tarttua koirasta tai sen jätöksistä myös ihmiseen.

Toxascaris leonina -suolinkainen

T. leonina on Toxocara caniksen tapaan suolinkaislaji, mutta sitä huomattavasti harvinaisempi suomalaiskoirilla. T. Leonina voi tarttua myös kissaan. T. caniksesta poiketen toukkamuodot eivät lähde vaeltamaan suolistosta muualle isäntäeläimen elimistöön kehittymään, vaan pysyttelevät kaiken aikaa suolistossa.

T. leonina voi tarttua esimerkiksi jyrsijöiden kautta, mutta koiranpentu ei voi saada sitä emänsä maidosta tai istukan kautta.

Hakamadot:

Uncinaria stenocephala

U. stenocephala on hakamato, joka tarttuu pääasiassa ulosteen mukana tulleita madonmunia tai infektoituneen isännän syömällä, joskus myös ihon läpi. Pennut eivät voi saada tartuntaa istukan läpi tai maidosta.

Ancylostoma caninum

A. caninum on hakamato, joka tarttuu ulosteessa olleita madonmunia syömällä tai porautuu kosketuksen myötä ihon läpi. Pennut voivat saada tartunnan myös emän maidosta. Ancylostoma imee verta ja voi aiheuttaa yleiskunnon heikkenemistä sekä vakavaa verenhukkaa. Varvasvälialueella voi esiintyä iho-oireita. Hoitamattomana tartunta voi johtaa kuolemaan etenkin pikkupennuilla.

Piiskamadot:

Trichuris vulpis

T. vulpis on piiskamato, joka leviää ulosteessa olevien munien välityksellä. Naaras erittää munia koiran suolistossa vaihtelevasti. Koska se ei muni joka päivä, kannattaa ulostetta kerätä useampana päivänä, koska muuten Trichurista ei välttämättä havaita munien puuttuessa näytteestä. Trichuris–tartunta voi olla oireeton tai aiheuttaa ripulia, kasvun hidastumista ja yleisoireita. Madonmunat kestävät ympäristössä jopa vuosia.

Heisimadot:

Taenioihin eli heisimatoihin kuuluu useita eri lajeja, jotka voivat kasvaa jopa useiden metrien mittaisiksi. Kokonaiset madot näyttävät pastamaisilta nauhoilta, mutta ulosteessa saattaa joskus näkyä riisinnäköisiä aikuisen madon jaokkeita. Nämä jaokkeet sisältävät madonmunia. Usein ulosteessa ei kuitenkaan paljain silmin näy mitään, vaikka koiran suolistossa olisikin heisimatoja.

Heisimadot vaativat yhden tai useampia väli-isäntiä. Tämä tarkoittaa, että kehittyäkseen munivaksi aikuiseksi ja jatkaakseen sukuaan ne tarvitsevat eri lajin edustajan, ennen kuin palaavat pääisäntälajiinsa munimaan. Esimerkiksi ekinokokki –heisimadolla pääisäntänä toimivat koiraeläimet (muun muassa koirat, ketut ja sudet), mutta munasta kuoriuduttuaan toukkien täytyy käydä kehittymässä kasvinsyöjänisäkkäässä voidakseen palata koiraeläimeen munimaan. Munat päätyvät koiran ulosteessa ympäristöön ja sieltä kasvinsyöjiin.

Ekinokokki –heisimadot koiralla

Euroopassa tavataan kahta ekinokokkilajia: hirviekinokokki (Echinococcus canadensis) ja myyräekinokokki (Echinococcus multilocularis).

Miten koira saa ekinokokkitartunnan?

Hirviekinokokin normaalissa elämänkierrossa koiraeläimet, niin villit kuin kesyt, toimivat aikuisen madon pääisäntinä, jonka suolistossa mato tuottaa munia. Munat joutuvat ulosteen mukana ympäristöön, josta loisen väli-isäntä eli tavallisesti luonnonvarainen kasvinsyöjä (hirvi, poro) syö munan. Munasta kuoriutuu toukka, joka tunkeutuu kasvinsyöjän suolistosta sen kudoksiin ja kehittyy siellä. Kun koiraeläin syö infektoituneen kasvinsyöjän lihaa tai teurasjätteitä, se voi saada tartunnan ja levittää jälleen loisen munia ympäristöön.

Myyräekinokokin elämänkierto on muuten vastaavanlainen, mutta väli-isäntänä toimivat jyrsijät.

Ekinokokki ja ihminen

Toisinaan myös ihminen voi loisen kannalta "vahingossa" päätyä jommankumman ekinokokin väli-isännäksi. Ihminen voi saada tartunnan infektoituneen koiran tai muun koiraeläimen turkista sekä ulosteista tai niiden saastuttamasta ympäristöstä, esimerkiksi vedestä tai marjoista.

Ekinokokkitartunnan oireet koiralla ja ihmisellä

Pääisännälleen eli koiraeläimelle ekinokokki ei aiheuta oireita, joten koiran tai villin koiraeläimen ekinokokkitartuntaa ei voi havaita ulkoapäin. Väli-isännälle, kuten kasvinsyöjäeläimelle tai ihmiselle, tartunnasta voi seurata ekinokokkoositauti. Siinä loinen muodostaa elimiin, lähinnä keuhkoihin ja maksaan nesteen ja loistoukkien täyttämiä, suuria rakkuloita, jotka syrjäyttävät hieman kasvaimen tapaan normaalia kudosta.

Mikä tekee myyräekinokokista pelätyn?

Hirviekinokokin aiheuttamat rakkulat ovat selvärajaisia ja sidekudoskapselin rajaamia, mikä tekee niistä mahdollisia poistaa kirurgisesti, mikäli ne kasvavat suuriksi. Myyräekinokokki taas aiheuttaa hirviekinokokkia vakavamman sairauden, pääasiassa siksi, että rakkulat ovat lokeroisia, leviävät tehokkaasti ja niiden poistaminen on usein vaikeaa tai mahdotonta. Vaikean kasvaintaudin tapaan rakkulat voivat alkaa painamaan elimiä ja vaurioittaa niitä ja johtaa lopulta jopa kuolemaan.

Millainen riski on saada ekinokokki?

Hirviekinokokkia tavataan harvakseltaan Suomen luonnonvaraisissa kasvinsyöjissä, kuten hirvissä ja poroissa. Myyräekinokokkia ei ole vielä tavattu Suomessa, mutta se on yleinen Keski-Euroopassa. Koska tapauksia on todettu jo Baltian maissa, Tanskassa ja Ruotsissa, pelätään loisen tulevan jossain vaiheessa myös Suomeen. Siksi myyräekinokokin kulkeutumista maahan pyritään estämään tiukoilla matkustavien ja tuontikoirien heisimatolääkitysvaatimuksilla.

Kuinka ekinokokkitartunnalta voi suojautua?

Koska ihmiselle suurin tartuntariski ovat ekinokokkitartunnan saaneet koirat, on tartunnan ennaltaehkäisy koirien kohdalla hyvin tärkeää. Koirille ei tulisikaan syöttää esimerkiksi raakoja hirven sisäelimiä, varsinkaan keuhkoja. Teurasjätteet tulee hävittää huolellisesti, etteivät villit koiraeläimet, kuten ketut tai sudet, pääse niihin käsiksi ja toimi mahdollisina ekinokokin levittäjinä. Metsästyskoirien heisimatolääkityksestä tulee huolehtia asianmukaisesti (ennen ja jälkeen metsästyskauden).

Lue lisää ekinokokista ja sen aiheuttamasta ekinokokkoositaudista Eviran sivuilta.

Koiran heisimato eli Dipylidium caninum

Dipylidium caninum eli koiran heisimato voi nimestään huolimatta tarttua myös kissaan tai ihmiseen ja saavuttaa yli puolen metrin pituuden. Aikuinen mato erittää jaokkeitaan, jotka sisältävät madonmunia, koiran ulosteeseen. Ulosteessa voikin näkyä riisimäisiä, kiemurtelevia jaokkeita, mutta tartunnasta huolimatta omistaja ei välttämättä niitä ulosteessa havaitse. Tartunta on myös usein oireeton. Voimakkaassa tartunnassa saattaa esiintyä vatsaoireita.

Väli-isäntänä toimiva kirppu tai väive (jotka ovat koiran ulkoloisia) syö munan, joka kehittyy väli-isännässä infektiiviseksi heisimadon muodoksi. Rapsuttaessaan turkkiaan tai nuollessaan sitä koira saa suuhunsa väli-isännän ja tartuntakykyiseksi muuttuneen heisimadon muodon, joka muuttuu jälleen munivaksi aikuiseksi koirassa.

Tämän elämänkierron vuoksi myös ulkoloisten häädöstä kannattaa huolehtia heisimatojen ehkäisyssä.

Muut koiran madot/sisäloiset

Tuontikoirat, ulkomailla käyneet koirat sekä niiden kanssa tekemisissä olleet kotimaiset koirat altistuvat myös muille sisäloislajeille, esimerkiksi leishmania-alkueläimelle ja sydänmadoille.